Eipä ihmeitä. Täytyy kohta lähteä laboratorioon. On ollut jotkut sokeriarvot vähän rajamailla. Ei mitään vakavaa. Vielä vajaa kolme viikkoa laskettuun aikaan. Alkaa vähän jo ahistaa tää maha. Semppis kävi eilen hippokisoissa juoksemassa. Hän juoksi aivan itse. Jotkut vanhemmat on ihan järkyttäviä, kun ne suunnilleen vetää lapsia perässään. Mitä juoksemisen iloa siinä on, jos muutaman vuoden ikäisten lasten vanhemmille on tärkeintä vaan lapsen menestyminen. Oltiin viime vuonnakin ja sama homma. Ehkä me luovutaan tykkänään koko urheilutouhusta. Tosin meidän perheessä ei urheilusta oikein perusteta. Olympixejä ei olla vielä yhtään katottu, paitsi jossain kylässä on ollu pakko kun tv on ollut auki. Jotain meidän urheilullisuudesta kertonee sekin, että kun Semppis sai naapurin pojalta pienen sähly mailan, hänelle ei tullut mieleenkään pelata sillä. Semppis suorastaan katsoi minua ihan hölmistyneenä, kun aloin etsiä palloa. Mitä ihmettä pallolla tekee viitakkeen kanssa. Semppis lähti mailalla niittämään heinää. (Ja tuossa ei ole kirjoitusvirhettä, meillä viikate on ollut aina viitake.)